Luottotietorekisteriin tallennetaan viranomaisten toteamia ja velkojien ilmoittamia maksuhäiriötietoja ja luottokelpoisuutta osoittavia luokituksia tai tunnuslukuja. Uusi laki tarjoaa luottotietorekisteriin merkitylle henkilölle mahdollisuuden pyytää, että rekisteriin merkitään tieto siitä, että maksuhäiriömerkinnän syynä on takausvastuu. Takausvastuusta johtuva merkintä on luonteeltaan erilainen suhteessa henkilön omaan maksujen laiminlyöntiin ja saattaa näin vaikuttaa henkilön luottokelpoisuudesta tehtävään arvioon. Tiedon merkitseminen edellyttää luotettavaa selvitystä rekisteröidyltä. Rekisteriin merkitään rekisteröidyn pyynnöstä myös tiedot, niistä merkinnöistä, jotka johtuvat yhden ja saman maksun laiminlyönnistä. Alaikäisten osalta rekisteriin saa merkitä vain ulosottoviranomaiselta saadut maksuhäiriötiedot.

Yleisimpien maksuhäiriömerkintöjen tallennusajat lyhenevät vuodella. Velkojan ilmoittamaa maksuhäiriötä ja velallisen tunnustamaa maksuhäiriötä koskevat tiedot poistetaan luottotietorekisteristä kahden vuoden kuluessa siitä, kun tieto on talletettu rekisteriin. Viranomaisen toteamat maksuhäiriötiedot ja ulosottotiedot poistetaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua tiedon tallentamisesta.

Laki velvoittaa luottotietorekisterin ylläpitäjän entistä laajempaan tiedottamiseen. Luonnolliselle henkilölle, jota koskevat tiedot on ensimmäistä kertaa merkitty luottotietorekisteriin, on lähetettävä tieto rekisteröinnistä, rekisteröidyn oikeudesta tehdä oikaisuvaatimus sekä saatavan suorittamisen vaikutuksesta luottotietorekisteriin tehtäviin merkintöihin. Luonnollisella henkilöllä on myös oikeus saada tietää, mistä rekisteriin talletetut tiedot ovat peräisin ja kenelle häntä koskeva henkilöluottotieto on viimeisen vuoden aikana luovutettu. Yrityksellä, sen edustajalla ja vastuuhenkilöllä on oikeus saada tietää, mitä tietoja yrityksestä ja sen vastuuhenkilöistä on talletettu luottotietorekisteriin ja mistä rekisteriin talletetut tiedot ovat peräisin. Luottotietotoiminnan harjoittajat antavat luottotietoja yritysten lisäksi myös kuluttajille kohtuullista korvausta vastaan. Tiedonsaannilla on merkitystä, esim. sopimuskumppanin luotettavuuden arvioinnissa.