Isyyden vahvistaminen tunnustamalla

Avoliittojen yleistyttyä on myös avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä kasvanut. Avioliitossa syntyneen lapsen isäksi merkitään automaattisesti aviomies. Avoliitossa ei vastaavaa isyysolettamaa ole ja lapsi saakin syntyessään vain yhden vanhemman ja huoltajan, äitinsä. Äidin avopuolisolle ei synny oikeuksia tai velvollisuuksia lasta kohtaa ennen kuin isyys on vahvistettu. Isyyden vahvistaminen tuo isälle vanhemman aseman ja lapsen yhteishuollosta sopiminen huoltajan aseman.

Isyyteen liittyy paitsi velvollisuuksia (elatusvelvollisuus) myös oikeuksia, kuten oikeus lapsen huoltajana päättää lapsen henkilöä ja taloutta koskevista asioista. Lapsen kannalta sukuaseman vahvistamisella on merkitystä paitsi vanhemman eläessä myös tämän kuoltua lakimääräisen perimysoikeuden muodossa.

Isyyden selvittämisestä huolehtii lastenvalvoja. Isyyden selvittäminen kuuluu äidin kotikunnan lastenvalvojalle. Jos äiti on kuollut tai hänellä ei ole kotipaikkaa Suomessa, kuuluu isyyden selvittäminen lapsen kotikunnan lastenvalvojalle.

Jokaisen avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen osalta on toimitettava muodollinen isyyden selvittäminen, vaikka miehen isyys olisi varma ja vanhemmat ovat yhtä mieltä asiasta. Kuntien menettelykäytäntöjen välillä on kuitenkin eroja ja avoparien kohdalla tunnustamiskäytäntöä on saatettu yksinkertaistaa.

Isyyslaissa lähtökohtana on isyyden selvittämisen vapaaehtoisuus. Äidin pyynnöstä selvittäminen voidaan aloittaa jo ennen lapsen syntymää, vaikka isyys on mahdollista vahvistaa vasta lapsen synnyttyä. Isyyden selvittämistä koskeva neuvottelu on pantava toimeen viipymättä sen jälkeen, kun lastenvalvoja on saanut tiedon lapsen syntymästä äidiltä, mieheltä, joka haluaa tunnustaa isyytensä, tai väestörekisterin pitäjältä. Väestörekisteriviranomainen toimittaa viran puolesta tiedon avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta lastenvalvojalle.

Neuvottelussa äidille selostetaan isyyden vahvistamisen vaikutukset lapsen oikeudellisen ja taloudellisen aseman kannalta sekä tiedustellaan, haluaako hän isyyden selvitettäväksi. Jos äiti kirjallisesti vastustaa isyyden selvittämistä, lastenvalvoja voi jatkaa selvitystä ainoastaan, jos mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, on tunnustanut isyytensä ja haluaa isyytensä selvitettäväksi. Mikäli äiti suostuu selvittämiseen, hänelle syntyy tietojenanto- ja totuudessapysymisvelvollisuus lastenvalvojaa kohtaan.

Isyyttä selvittäessään lastenvalvojan on hankittava isyyden vahvistamista varten tarpeelliset tiedot lapsen äidiltä sekä muilta henkilöiltä, jotka voivat antaa tietoja isyyttä koskevista seikoista. Lastenvalvoja neuvottelee asiasta ainakin isäksi ehdolla olevan miehen kanssa. Myös veritutkimukset ovat mahdollisia. Lastenvalvojalla ei kuitenkaan ole käytettävissään pakkokeinoja.

Jos lastenvalvoja on selvityksen perusteella vakuuttunut miehen isyydestä, hänen on tarjottava tälle mahdollisuus tunnustaa isyytensä. Tunnustamisen tulee tapahtua henkilökohtaisesti. Tunnustaminen ei ole mahdollista ennen lapsen syntymää eikä lapsen kuoleman jälkeen. Ennen tunnustamista miehelle on selvitettävä tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset.

Isyyden vahvistaminen ei edellytä, että lapsen äiti hyväksyy tunnustamisen. Lapsen äidille on kuitenkin varattava tilaisuus esittää mielipiteensä tunnustamisen johdosta. Lapsi, joka on täyttänyt 15 vuotta voi estää isyyden vahvistamisen kieltäytymällä hyväksymästä tunnustamista.

Lastenvaloja toimittaa tunnustamisasiakirjat ja isyyden selvittämistä koskeva pöytäkirjan toimialueensa käräjäoikeudelle, joka hyväksyy tunnustamisen.

Isyyden tunnustamisen vahvistamista koskevat asiat on ehdotettu siirrettäväksi maistraatteihin – vahvistaminen kun on rutiiniluontoinen toimi, koska lastenvalvoja on jo hankkinut asiassa tarvittavan selvityksen. Näin tuomioistuinresursseja vapautuisi varsinaiseen lainsoveltamistyöhön. Hakijan kannalta siirto maistraatteihin ei merkitsisi muutosta vaan asiointi tapahtuisi edelleen yleensä lastenvalvojan kanssa.

Isyys voidaan vahvistaa myös kanteella tuomioistuimessa silloin, kun isyyden vahvistaminen vapaaehtoisen tunnustamisen kautta ei onnistu .